torstai 24. kesäkuuta 2010

Retkellä Rantasalmella 6.6


Jätkäjäärä


Lehtotähtimö


Laji tuntematon


Myyränporras

Viiden hengen porukalla lähdimme katsastamaan Erolanniemen lehtoa ja ihailemaan sen antia. Keltavuokkoja oli vielä kukassa ja lehtotähtimöt kukkivat valkoisenaan. Tämä oli sama kotkansiipilehto kuin se, jossa toukokuun retkelläkin pistäydyimme. Koska silloin meitä oli vain kaksi, päätimme katsastaa paikan sillä mukana oli eri porukka. Kotkansiivet yleittyivät jo leukaan ja ne tulisivat kasvamaan vielä sitäkin suuremmiksi sillä lehtien kärjet olivat vielä kippurallaan. Myyränportaat olivat jo suuremmaksi osaksi auki ja valloittaneet ihan oman osansa kotkansiiviltä. Jokunen imikkäkin vielä kukki.

Lehtomaisessa, suurten kuusien varjostamassa lehdossa lauleli peukaloinen, joita tänä vuonna onkin ollut aika vähän äänessä. Kävelimme läheiselle niitylle, jota on joskus laidunnettu. Siitä kertoi vanha piikkilanka-aita. Niityllä oli mukava matala ja paahteinen kallioalue, jossa kasvoi paljon ahomansikkaa, suolaheinää ja pelto-orvokkia, seassa jokunen metsäorvokki.

Niitty oli heinäinen, mutta joitakin niittyleinikkejä, siankärsämöitä ja harakankelloja näkyi siellä täällä. Niityn parasta antia oli kuitenkin komea ja kookas musta jätkäjäärä koiras.

Seuraava kohteemme oli Haapalahden hakamaa, joka onkin yksi komeimmista Etelä-Savossa. Tarkoituksena oli etsiä noidanlukkoja, mutta retkeläisten katseet taisivat kiinnittyä enemmänkin taivaalla lentäviin tuulihaukkapariskuntaan, kuoviin, varpushaukkaan ja töyhtöhyyppään. Mutta niinhän se on, Lumpeen retkillä kaikki luontohavainnot ovat sallittuja! Valitettavasti noidanlukkoja ei löydetty yhtään.

Hurautimme autolla Parkuinmäen muistomerkille eväitä nauttimaan ja etsimään virnasaraa. Sitäkään emme löytäneet, mutta silmiin osui pikkulepinkäinen ja komea iso mittari harjumittari, joka taisi kaikille olla ihan uusi tuttavuus.


Niinpä kasvierikoisuudet jäivät sivuosaan kun hyönteiset ja linnut jäivät mielen päälimmäiseksi tästä retkestä.

Ei kommentteja: