tiistai 22. heinäkuuta 2008

Musta-apila ja kelta-apila


Musta-apila

Musta-apilalla Trifolium spadiceum on kolme lehdykkää niinkuin muillakin apiloilla, mutta kukinto on erikoisen värinen ja mallinen. Liereä kukinto on tuoreena keltainen kärjestään, mutta muuten tumman kiiltävän ruskea, aivan kuin se olisi jo kuihtunut tai paleltunut. Kansanomaisia nimiä kasvilla onkin mm kuiva- tai käpyapila. Levinneisyydeltään musta-apila on itäinen laji ja ns arkeofyytti eli ihmisen mukanaan tuoma lajike, joka on saapunut maahamme jo ennen 1600-lukua. Musta-apila viihtyy niityilla, heinäpelloilla, rantalaitumilla ja pientareilla. Se on kuitenkin kovasti niukentunut heinäpeltojen ja niittyjen umpeuduttua, sillä musta-apila ei kasva koskaan kovin isoksi vain jää helposti muiden heinien ja ruohojen jalkoihin.


Kelta-apila

Kelta-apila Trifolium agrarium on tänä vuonna kukkinut komeasti pitkin teiden varsia, kiitos kostean alkukesän. Kelta-apila on kaksivuotinen, kuten musta-apilakin, eli ensimmäisenä vuotenaan se tekee vain varsia ja lehtiä ja kukkii vasta seuraavana vuonna. Kelta-apilalle kelpaavat aurinkoiset ja kuivat kasvupaikat kuten rinnekedot ja niityt sekä hiekkaiset tienpientareet. Kelta-apila on löytänyt turvapaikan sieltä, mistä niin moni muukin entisten laidunketojen kasvi; teiden pientareilta. Vaikka meillä tienpientareita riittääkin, ei se yksin riitä niitty- ja ketokasvien pelastukseksi.

Kelta-apila on vielä voimissaan itäisessä Suomessa, mutta muualla maassa se on jo harvinaistunut. Kelta-apila on itäinen muinaistulokas, kuten serkkunsa musta-apilakin.

Ei kommentteja: